C-pentueen kuulumisia

Huhhuh, vuosi on hujahtanut viime blogipäivityksestä!

Paljon on ehtinyt tapahtua vuoden aikana joten huonosta muististani huolimatta koitan muistella ja päivittää C-pentueen kuulumiset.

Mennään ensin pentueen vanhempien kuulumisiin.

Aston eli isukki saavutti kansainvälisen muotovalion arvon, ihan huippua! Mitä suurimmat onnittelut!

Sokkakin saavutti Suomen muotovalion arvon syksyllä.

Sokan kanssa käytiin syksyllä myös MH-luonnekuvauksessa ja vaikka tytön käytös ei millään tavoin yllättänyt niin olin todella tyytyväinen tulokseen kun tuomari oli niin ihmeissään tytön rohkeudesta.

Kun sitten jälkeenpäin tutkin eri rotujen ja koirien MH-tuloksia niin havaitsin, että todellakin on harvinaista, että kaikilla ”yllätysrasteilla” (kohdat 6, 7 ja 8) koiralle ei jää mitään epäilyksiä jäljelle, vaan koira menee uteiaasti tutkimaan kohteita heti säikähdyksen jälkeen.

Toivottavasti tämä ominaisuus periytyy myös seuraavalle sukupolvelle!

Myös mukavaa oli huomata vaikkei yllättänytkään että tyttö on ns. laukausvarma eli ei juurikaan noteeraa vieressä tapahtuvaa ampumista. Parin ääniaran koiran kanssa eläneenä voin todeta että elo on huomattavasti helpompaa kun koira ei reagoi koviin ääniin!

Me ollaankin Sokan ja Coston kanssa ihailtu tämän kevään ja kesän ukkosia yhdessä kuistilla istuen, kumpikaan tytöistä ei ole paukkeesta moksiskaan.

Tässä yhteenveto MH-luonnekuvauksen tuloksista. Tavoitteena on käydä Sokan kanssa vielä luonnetestissä tänä vuonna.

Bernhardinkoirayhdistys ry järjestää elokuun lopulla taas MH-luonnekuvauksen ja sinne

olemme nyt sitten Coston kanssa menossa.

C-pentueen lapsoset täyttivät toukokuun lopussa 2v. Meillä Erkylässä synttäreitä juhlistettiin naapurin koirien kanssa telmien ja synttärihatut päässä poseeraten. 

Kaikille muille sisaruksille kuuluu myös oikein hyvää. Keväällä meillä oli Erkylässä "pentutreffit" jossa meitä oli suuri lauma ihmisiä ja koiria. Metsään tehtiin Tanjan kanssa rastisuunnistus, jossa oli tehtäviä. Osanotto oli valtavan runsas, oli niiiiiiin mukavaa nähdä taas "mun pikkuisia" ja kaikkia muitakin!

Tude ja "aamutalli" (Kuva: Anu Koli)

Hemmon 2v synttärikakku (kuva: Janna Telkkinen)

Suoda muutti uuteen kotiinsa Tallinnaan Piretin luokse ja nimi muotoutui Soodaksi. Tässä kuvassa ovat emäntänsä kanssa "kesämökillä" Otepäällä. Kuva: Piret Rosumovski

Kovasti on C-pentuja nyt käynyt virallisissa terveystutkimuksissa, kun 2v tuli täyteen. Tulokset on Costoa lukuunottamatta olleet todella upeita! Costolla on valitettavasti kyynärnivelen pentuaikainen inkongruenssi jättänyt oikeaan kyynärään isoja muutoksia ja kyynärässä on aika pahaakin nivelrikkoa, josta tuloksena 0/3. Lonkat sentään A/A. Selän lääkäri katsoi olevan priimaa, mutta Kennelliiton lääkäri oli merkannut tuloksiin SP1. VA ja LTV kuitenkin puhtaat nollat.

Tässä koiranetistä kuva muiden kuvattujen sisarusten tuloksista, aika mahtava rivi A:ta ja nollaa!!! 😘 Kyllä kelpaa näihin olla tyytyväinen! Lonkkien ja kyynärien lisäksi kaikilta on kuvattu myös selät ja selkätulokset ovat myös pelkkää priimaa. Crushin tulokset eivät koiranettiin tule kun asuvat Amerikassa, mutta muita vielä odotellaan 😉

Tänä vuonna bernhardinkoirien pääerikoisnäyttely järjestettiin Luxemburgin toimesta ja sinnehän me Tanjan kanssa suunnattiin. Tanjalla mukanaan pojat Eelis ja Risto, minulla mukana Costo-tyttönen.

Matka alkoi heti juhannuksen jälkeen tiistaina laivalla Turusta Tukholmaan.

Tanja ja koirat Baltic Princessin kannella

Costo poseeraa kannella

Tukholmasta ajettiin Ruotsin halki ja Juutinrauman siltaa pitkin Tanskan puolelle ja kun oli hyvä vauhti päällä niin päräytimme myös Tanskan läpi. Tanskasta Saksaan menimme laivalla joka ehti tulla satamaan jo kun vasta luulimme sen irronneen laiturista. Maltoimme pysähtyä yöpymään vasta Saksassa, josta olikin enää ”kivenheitto” määränpäähän Luxemburgiin.

Kohteessa! Helteinen keli ajoi meidät heti pulahtamaan hotellin pihalla olevaan kirkasvetiseen lampeen.

Hotelli jossa majoituimme kolmen yön verran oli vuoriston kupeessa ja sieltä lähti ihania ulkoilureittejä rinteisiin. Alueella oli muutenkin upeita lenkkimaastoja mahtavine luolineen, puineen ja kirkasvetisine puroineen. Hotelli itsessään toimi myös koirahoitolana ja aamuisin sinne toikin ihmiset koiriaan päivähoitoon. Koiraystävällinen hotelli tarjosi myös ulkoaitauksia, joista yhdestä muodostui meidän vakiopaikka ja koiramme paljon siinä aikaa viettivätkin makoillen, leikkien ja tietysti muita ohikulkevia koiria haukkuen...

Ei kumpikaan oikein osata ottaa selfieitä, toinen katsoo alas ja toinen ylös 😀

Tämä oli yhden ihanan metsälenkin varrelta, jossa välillä kömmittiin melkein luolassa ja välillä kapeassa kalliorailossa. Päästiin myös pulikoimaan. Kerrassaan upeat maisemat!

Kalliot olivat paikoin hyvin jännän näköisiä, melkein kuin reikäjuustoa.

Costo istumassa kallionkielekkeen alla. Joku tuonnekin keskelle metsää on kiviportaat rakentanut.

Näyttelyä edeltävänä iltana oli gaalaillallinen, jossa arvottiin tuomariparit jokaiseen kehään. Illallinen oli maukas ja koiriamme parkkipaikalla viihdytti kaksi isoa lehmää. Jätimme auton nimittäin pellon reunaan kun ajattelimme että sivuoven ollessa auki siinä ei ole häiriötä ja koirat saavat levätä. Lehmät olivat ilmestyneet illallisen aikana ja ne töllistelivät ihmeissään meidän (ihme kyllä) rauhallisia koiria. Koirat eivät välittäneet tuon taivaallista kahden metrin päässä hölmisteleviä lehmiä 😀

Sitten koitti näyttelypäivä. Juuri samaan aikaan Keski-Eurooppaan ennustettiin hirmuhelteitä ja esim. Ranskassa lämpötila kohosi jo yli 45 asteen. Meillä Luxemburgissa se pysytteli kuitenkin ”vain” 34 asteessa. Näyttelyyn oli ilmoitettu 164 bernhardinkoiraa eri maista. Suomesta oli vain kolme eli meidän seurueen kolmikko. Lämpötilasta johtuen näyttelyn tuomaristo päätti että veteraanikehät otetaan ensimmäisinä jotta ei rasiteta veteraaneja yhtään ylimääräistä, koska tosiaan helle oli melkoinen ja näyttelyalue (jalkapallokenttä) paahteinen. Erinomainen päätös.

Kun haimme Tanjan kanssa aamukahvit ja saimme näyttelyluettelot eteemme niin en ollut uskoa silmiäni – listalla oli Sokan isä! En ollut Sokan isää Ermestä koskaan nähnyt, se asuu Ranskassa. En tiennyt sen olevan elossakaan, mutta niin vain reilu 10 vuotias pitkäkarvainen uros oli ilmoitettu veteraanikehään. Bongasin Ermeksen ja sen omistajapariskunnan melkein saman tien ja kävin jututtamassa. He eivät juurikaan puhuneet muuta kuin ranskaa, mutta uskon että sain viestini perille: minä omistan Ermeksen tyttären sekä tyttärentyttären, joka on matkassa mukanakin. Ermes oli jo vähän raihnainen ja hyvin rauhallinen, kuumuus oli varmasti sille aika rankkaa. Silti se jaksoi poseerata kehässään ja sijoittui toiseksi. Se palkittiin loppukilpailussa iltapäivällä vielä näyttelyn vanhimpana veteraanina!

Täytyy sanoa, että Sokka on tullut hyvin paljon isäänsä. Niin samanlainen pää ja ilme!

Ermes ja isäntänsä

Ermes ja "vanhin veteraani"-palkinto sekä koko WUSB-tuomaristo

Hyvin meni meillä suomalaisilla. Kaikki kolme koiraa saivat laatuarvosanaksi ”erinomainen”. Eelis (keskellä) oli oman luokkansa (lk jun urokset) neljäs, Risto (oikealla) oman luokkansa (pk avo urokset) kolmas ja Costo (vasemmalla) oman luokkansa (lk avo nartut) kolmas. Kaikki siis sijoittuivat ja pokkasivat pokaalit!
Todella hieno päivä, kaikin tavoin! 

Ylläolevan kuvan otti Maija Montonen, joka lensi Suomesta paikalle bernhardinkoirayhdistyksen valitsemana WUSB-edustajana. Kiitos Maijalle kuvasta ja seurasta!

Kotimatkalla pysähdyimme Saksan rannikolla ennen nousua Tanskaan menevään laivaan.

Siellä tuuli niin paljon että korvatkin lepattivat!

Ei me Coston kanssa kotona ehditty laakereillamme lepäämään kun tiistaina kotiuduttiin ja heti lauantaina oli seuraava näyttely Tuusulassa. Näyttely meni meidän osaltamme niin hyvin kuin vain voi, kotiin tuomisina NORD SERT, SERT ja Suomen muotovalion arvo!

Nyt me vaan lenkkeillään, tehdään pihahommia, pulikoidaan ja nautitaan kesästä!
Mukavaa kesää kaikille muillekin ❤️

Kesäkuu mennä hujahti

Yhtäkkiä ollaan jo heinäkuussa, miten tämä aika näin nopeasti menee?

Lapsukaisten 1-vuotissynttäreitä juhlittiin toukokuun lopussa. Pentujen kuulumisia olen saanut ihanasti, kiitos aktiivisten omistajien. Kiitos että pidätte minut ajan tasalla ja lähetätte kuvia ja videoita, lapsosten kuulumiset ovat minulle hyvin tärkeitä ♡

Costo osallistui kesäkuun alussa paikallisen koirakerhon leikkitapahtumaan, jossa siis leikittiin ja opeteltiin saalisvietin käyttöä palkkana. Tapahtuma oli tosi kiva ja siitä jäi paljon käteen.

Kesäkuun puolivälissä osallistuttiin dobo-koulutukseen, se oli myös erittäin hauskaa. Costo nousi pallon päälle hetkeäkään epäröimättä ja tätä harrastusta on jatkettu myös kotona Sokan ja Coston kanssa nyt aika monta kertaa. Oman pallonhan tilasin jo vuosi sitten, mutta nyt se on vasta otettu ahkerammin käyttöön. Myös emännän reisilihakset saa hyvää treeniä ja doboiluhan vahvistaa koirallakin lihaksia oikein mukavasti, niitä syviä sellaisia. Oikein mukavaa yhdessä tekemistä, suosittelen!

Saatiin muutamaksi päiväksi kylään harvinainen vieras, nimittäin Sokan kasvattajan tytär Ranskasta! Megan tuli keväällä Suomeen au pairiksi ja viettää perheessä hoitamassa lapsia Lieksan seudulla muutaman kuukauden. Oli huippua vaihdella kuulumisia, käydä lenkillä ja viettää aikaa koirien kanssa. Megan jaksoi helliä ja rapsutella tyttöjä ihan loputtomasti, joten ne parkkeerasivat aina välittömästi Meganin jalkoihin tai syliin. Oli ihanaa kuulla yksityiskohtaisesti enemmän Sokan sukulaisista, se kuulemma muistuttaa paljon Ranskassa elävää siskoansa ja eleet ja ilmeet ovat suoraan äidiltään.
Me tottakai näytettiin meidän tottistreeniä että mitä sitä osataan. Käytiin myös pitkillä lenkeillä ja lisäksi saunottiin, grillattiin ja käytiin visiitillä Adeakin moikkaamassa.

Luutasuolla kierrettiin 14km lenkki. Kaisa, Kivi ja Kirppu sekä Megan, Costo, Sokka ja minä. Sille päivälle sattui aivan kamalan paahtava helle, mutta selvittiin hengissä!

Megan ja sylivauva Costo 😃

Heinäkuun alussa piipahdimme Kaisan, Sokan ja Coston kanssa Raaseporin näyttelyssä. Costo vei potin olen rotunsa paras ja saaden ensimmäisen sertinsä. Jouduimme siis "isoon kehään" jossa oli kaikki ryhmän rotunsa parhaat. Oli aika pieni olo tuossa tanskandoggin ja nöffin välissä 😄

Latvian Golden St.Bernard erikoisnäyttely

Viime perjantaina lähdettiin Tanjan kanssa minilomalle Latviaan. Minun tarkoitukseni oli ottaa Sokka ja Costo matkaan, mutta suunnitelmiin tuli muutos kun Costolla alkoi ensimmäinen juoksu 11,5kk iässä juuri ennen reissua. Latvian näyttelysäännöt kieltävät juoksuisen koiran tuomisen koko näyttelyalueelle, joten se siitä. Costo jäi kotiin äitini tullessa eläimiäni hoitelemaan reissun ajaksi.

Tanjan Risto tuli mukaan, joten oli Sokalla autossa sentään matkaseuraa. Tyypit ottivat matkan ja reissaamisen laivalla niin rennosti, että ei oikein rennommin voisi ottaakaan.

Näyttelykuvat on lainattu Latvian näyttelyn ryhmäsivulta, en tiedä kuka on kuvaaja (joku Alex vissiin), mutta kuka onkaan niin kiitos kuvista.
Sokka osallistui erikoisnäyttelyn lisäksi yhteen ryhmänäyttelyyn. Erikoisnäyttelyn tuomari oli WUSB-tuomari ja rodun erikoistuomari, saksalainen Carl Otto Mastrup. Sokka oli avoimen luokan paras narttu ja lopuksi jäi nartuissa toiselle sijalle. Pokaali saatiin kuitenkin ja lisäksi osallistumisoikeus "paras pää" -kisaan.

Oltiin samassa luokassa Astonin (eli pentueen isän) siskon kanssa (oikealla), joka jäi meille kakkoseksi vaikka omaa pitkän tittelirivin eli on melkoisen monen maan muotovalio! Meidän saama sijoitus oli suomalaisittain kirjoitettuna kaiketi ERI SA AVK1 PN2 tai jotain semmoista.

Paras pää-kisassa Sokka tuli neljänneksi ja tuomari kävi erikseen kehumassa Sokan päätä ja sanoi, että on suuri kunnia sijoittua "paras pää"-kisassa. Hänen mielestään bernhardinkoiran pää on tosi suuri osa kokonaisuutta.

Ryhmänäyttelyssä bernhardinkoiria olikin vähemmän kuin erikoisnäyttelyssä. Sokka sai arvosanan/sijoituksen ERI SA AVK1 PN1 VSP SERT eli hyvin meni! Saatiin ruusukkeet ja pokaali.
Reissu oli todella kiva ja leppoisa, hotellit mukavia ja sääkin suosi.

Kiitos vielä Tanjalle ja Ristolle erinomaisesta matkaseurasta!

Lahden ryhmänäyttely 1.5.2018

Vappupäivän aamuna otettiin Kaisan kanssa auton nokka kohti Lahtea ja ryhmänäyttelyä, jonne oli Coston lisäksi pennuista ilmoittautuneet myös Tude ja Hemmo. 

Keli oli sateinen, mutta kun päästiin paikalle Jokimaan ravikeskukseen niin ilma alkoi jo kirkastumaan eikä loppujen lopuksi saatu ollenkaan vettä niskaan. Nuorukaiset saivat purkaa ensienergiat kun käveltiin koko näyttelyalue ympäri, mutta tohkeissansa kaikki kolme olivat kuitenkin. Lyhytkarvaisia oli ilmoittautunut kehään vain kaksi eli Tude ja Costo. Pitkäkarvaisia oli viisi, joista Hemmo oli yksi. Minä kävin pyörähtämässä kaikki kehäreissut ja yllättävän hyvin ne mielestäni menivät! Hiukan vallattomia lapsukaiset olivat ja hampaiden näyttäminen vaatii vielä harjoitusta, mutta seisominen oli aika mallikasta ja juoksemiset myös. Tuomari vaikutti pelkäävän isoja koiria, hän kavahti taaksepäin aina kun koira liikahti. Arvostelut olivat kuitenkin oikein hyvät. Lisää tarvitaan tuomarin mukaan kehäkokemusta, mutta nämähän olivatkin ekat näyttelyt vasta. Silmäluomet saisivat olla tiiviimmät, sanottiin kaikkien kolmen lapuissa. Samoin, että saavat vielä kehittyä ja että ovat keskenkasvuisia. Se nyt on aika selvää kun puhutaan 11kk ikäisistä nuorista. 

Oikein kiva päivä hyvässä seurassa! Sovittiin jo, että mennään uudestaankin.

Kuvat on Anun ja Kaisan ottamia, erityiskiitokset vielä Kaisalle kun lähdit mukaan!

Hemmon luona kyläilemässä

Miehikkälän raunioradalta ajeltiin kotiin Kouvolan kautta, jossa poikettiin Hemmon perheen luona kahvilla ja lenkillä. Olipa mukavaa käydä, kiitokset vieraanvaraisuudesta koko perheelle ja Jannalle kuvista!

Käytiin Jannan kanssa lenkkeilyttämässä Costo ja Hemmo ja lapsukaiset pääsivät vähän irroittelemaankin. Sisarusten kanssa on parhaat leikit!

Rauniohakua harrastamassa

Jaana ja Mikko kutsuivat taas perinteeksi muodostuneelle vuotuiselle "Posso-leirille" Miehikkälään.
Leirin nimi tulee siitä, että siellä syödään tuoreita, uunilämpimiä possoja, joka ei siis missään nimessä ole sama asia kuin munkkipossu. Vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta, tätä harvinaista herkkua kun on tarjolla vaan Posso-leirillä (paitsi ehkä niille jotka asuvat Kotkan tai Haminan suunnalla).

Costo oli ensimmäistä kertaa mukana, Sokka teki debyyttinsä kaksi vuotta sitten eli nyt pääsi mukaan jo toista kertaa. Keli oli aurinkoinen ja kuiva, porukka jälleen kerran iloista ja mukavaa. Superkiva päivä etsinnän merkeissä!

Kuvat otti Kaisa Heikkerö, kiitoksia hienoista otoksista!

Costo kiipeili muina miehinä tiilikasoissa ja keikkuvilla betonilaatoilla ja peltilevyillä ja sai kouluttajalta kehuja. Ei ainakaan millään muotoa alusta-arka :D

Kun oli tutustuttu alueeseen niin tyttö lähetettiin näkölähdöllä etsimään. Ja etsimäänhän mentiin hirmuisella vauhdilla ja innolla! 

Tässä kohtaa oli jo kolme eksynyttä löydetty. Viimeinen etsittiin ilman mitään apuja.  

Jostain täältä se haju tulee... 

 Löytyi! Yrjö, tulehan pois piilosta! :D

 Sitten oli Sokan vuoro. Sokka kävi heti alkuunsa katsastamassa edellisen piilon, jossa varmaan vielä maalimiehen tuoksu leijaili. Se oli kuitenkin tyhjä.

 Ja sinne se putkeen vaan sujahti, vaikka joutui ryömimään kun putki oli paljon matalampi kuin koira. Maalimieshän sieltä perältä löytyi. Peruuttamalla piti tulla pois.

 Yksi oli muoviputken pohjalla, parin metrin syvyydessä. 

 Hetkinen, täältähän tulee maalimiehen tuoksu...

 Kyllä! Elisa löydetty!

Lopuksi voi vähän pussailla. Kohteena tällä kertaa ihana Disa.

Kiitoksia kaikille huipputyypeille kivasta päivästä!

Kaunis, ihana Suoda

Kiitos Sonja aurinkoisista kevätkuvista! ♡ On se vaan kaunis tytteli!

Poseeraaminen on väsyttävää puuhaa!